Lueskelen mielelläni erilaista
kasvatusaiheista kirjallisuutta, en niinkään vinkkikirjoja vaan eri
aiheita yleisemmällä tasolla käsitteleviä opuksia. Minua
kiinnostaa ihmisen kasvaminen, kehittyminen ja psykologia. Lueskelin
näistä aiheista jo ennen lapsia ja lasten kautta kiinnostus on kasvanut
entisestään.
Ajattelen myös, että jos hankkisin
koiran tai hevosen, lukisin taatusti erilaisia oppaita niiden
hoidosta, koska ne eivät ole minulle tuttuja olentoja. Myös
lapsissa ja heidän erilaisissa vaiheissaan tulee koko ajan vastaan
uusia ja kiinnostavia oppimisen paikkoja.
Joskus sattuma tuo eteen erinomaisia
löytöjä. Pari kuukautta sitten kirjaston kasvatuskirjoja
silmäillessäni huomasin hyllyllä Raisa Cacciatoren, Erja
Korteniemi-Poikelan ja Maarit Huovisen tekemä kirjan: Miten tuen
lapsen ja nuoren itsetuntoa (2009).
Lainasin kirjan, koska olin kuullut Cacciatoren kiukkukirjojen olevan hyviä. Jo pikaisella silmäilyllä kirja osoittautui todella hyväksi. Se on helppolukuinen, mikä tässä elämäntilanteessa on tärkeää, sillä lukuaika on vähissä. Kirjasta voi sujuvasti lukea vain tiivistelmät tai esimerkit, mutta lukemista on vaikea jättää siihen.
Kirjan ansiona on, että siinä ei
lähdetä kertomaan pelkästään, kuinka vanhempi voi tukea lapsen
itsetuntoa, vaan sen näkökulma on myös vanhemmassa. Lapsen
itsetuntoa on hankala tukea ennen kuin on pohtinut omaa itsetuntoaan
ja sen vahvuutta eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa.
Kirja kannustaa vanhempaa eikä listaa
kuinka monella tavalla voi epäonnistua. Kirja muistuttaa, että aina
pitäisi muistaa etsiä hyvää lapsesta, pyrkiä olemaan läsnä ja
rakentaa kotiin myönteistä ja avointa ilmapiiriä.
Suorittajatyypille se on armahtava, ja
muistuttaa kuinka vanhemman on tärkeä huolehtia omasta
jaksamisestaan. Aina ei myöskään tarvitse puuhata ja olla
aktiivinen. On tärkeää iloita arjesta ja opettaa lapsille myös
levon, rentoutumisen ja läheisyydestä nauttimisen merkitystä.
Kirjan loppuun on koottu 10 teesiä
aikuisen tehtävistä lapsen itsetunnon tukemisessa. Teesilistaa
voisi lukea vaikka joka viikko, niin tärkeitä ne kaikki mielestäni
ovat.
Ne myös laittavat ajattelemaan lasta
uudella tavalla, jos esimerkiksi kaikkea koko ajan haluava lapsi saa
hermot käryämään, kirjassa muistutetaan, että haluaminen on hyvä
asia. Se osoittaa, että lapsella on tavoitteita ja yritystä
saavuttaa ne.
Lähes joka päivä muistelen myös
ajatusta siitä, että lapsi elää omaa selviytymisensä
vuoristorataa. Hänen tehtävänsä ei ole tarjota vanhemmalle
helppoa elämää ja harmoniaa.
Kirja oli niin poikkeuksellisen hyvä,
että päätin ostaa sen itselleni. Arvelin haluavani lueskella
kirjaa vuosien mittaan uudelleen, koska se kertoo niin pikkulapsista
kuin murrosikäisistäkin.
Yllätyin myönteisesti, kun kirja
maksoi Adlibriksessä vain 15 euroa. Halvasta hinnasta voi päätellä,
että en saa provikkaa kirjoituksesta. Kerrankin hyvää saa
halvalla.