Kerrankin innostava kasvatuskirja

On vanhempia, jotka kertovat ylpeinä, etteivät ole lukeneet yhtään kirjaa lastenkasvatuksesta. Kuten ehkä aiemmasta Sinkkos-päivityksestäni voi päätellä, en itse kuulu heihin.

Lueskelen mielelläni erilaista kasvatusaiheista kirjallisuutta, en niinkään vinkkikirjoja vaan eri aiheita yleisemmällä tasolla käsitteleviä opuksia. Minua kiinnostaa ihmisen kasvaminen, kehittyminen ja psykologia. Lueskelin näistä aiheista jo ennen lapsia ja lasten kautta kiinnostus on kasvanut entisestään.

Ajattelen myös, että jos hankkisin koiran tai hevosen, lukisin taatusti erilaisia oppaita niiden hoidosta, koska ne eivät ole minulle tuttuja olentoja. Myös lapsissa ja heidän erilaisissa vaiheissaan tulee koko ajan vastaan uusia ja kiinnostavia oppimisen paikkoja.

Joskus sattuma tuo eteen erinomaisia löytöjä. Pari kuukautta sitten kirjaston kasvatuskirjoja silmäillessäni huomasin hyllyllä Raisa Cacciatoren, Erja Korteniemi-Poikelan ja Maarit Huovisen tekemä kirjan: Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa (2009).

Lainasin kirjan, koska olin kuullut Cacciatoren kiukkukirjojen olevan hyviä. Jo pikaisella silmäilyllä kirja osoittautui todella hyväksi. Se on helppolukuinen, mikä tässä elämäntilanteessa on tärkeää, sillä lukuaika on vähissä. Kirjasta voi sujuvasti lukea vain tiivistelmät tai esimerkit, mutta lukemista on vaikea jättää siihen.

Kirjan ansiona on, että siinä ei lähdetä kertomaan pelkästään, kuinka vanhempi voi tukea lapsen itsetuntoa, vaan sen näkökulma on myös vanhemmassa. Lapsen itsetuntoa on hankala tukea ennen kuin on pohtinut omaa itsetuntoaan ja sen vahvuutta eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa.

Kirja kannustaa vanhempaa eikä listaa kuinka monella tavalla voi epäonnistua. Kirja muistuttaa, että aina pitäisi muistaa etsiä hyvää lapsesta, pyrkiä olemaan läsnä ja rakentaa kotiin myönteistä ja avointa ilmapiiriä.

Suorittajatyypille se on armahtava, ja muistuttaa kuinka vanhemman on tärkeä huolehtia omasta jaksamisestaan. Aina ei myöskään tarvitse puuhata ja olla aktiivinen. On tärkeää iloita arjesta ja opettaa lapsille myös levon, rentoutumisen ja läheisyydestä nauttimisen merkitystä.

Kirjan loppuun on koottu 10 teesiä aikuisen tehtävistä lapsen itsetunnon tukemisessa. Teesilistaa voisi lukea vaikka joka viikko, niin tärkeitä ne kaikki mielestäni ovat.

Ne myös laittavat ajattelemaan lasta uudella tavalla, jos esimerkiksi kaikkea koko ajan haluava lapsi saa hermot käryämään, kirjassa muistutetaan, että haluaminen on hyvä asia. Se osoittaa, että lapsella on tavoitteita ja yritystä saavuttaa ne.

Lähes joka päivä muistelen myös ajatusta siitä, että lapsi elää omaa selviytymisensä vuoristorataa. Hänen tehtävänsä ei ole tarjota vanhemmalle helppoa elämää ja harmoniaa.

Kirja oli niin poikkeuksellisen hyvä, että päätin ostaa sen itselleni. Arvelin haluavani lueskella kirjaa vuosien mittaan uudelleen, koska se kertoo niin pikkulapsista kuin murrosikäisistäkin.

Yllätyin myönteisesti, kun kirja maksoi Adlibriksessä vain 15 euroa. Halvasta hinnasta voi päätellä, että en saa provikkaa kirjoituksesta. Kerrankin hyvää saa halvalla.