Mikä ihmeen tuulikaappi?

Jos kodin sydän on keittiö, niin sen hermokeskus on tuulikaappi. Sen aina hiekkaisella lattialla vietän kotiäitinä todella paljon aikaa. Se on tila, josssa ei sisustuksella koreilla. Kengät, vaatteet ja sotku täyttävät sen niin tehokkaasti. Tuulikaappi on paikka, jossa uhmaikäinen ulkoa tullessaan viimeistään menettää hermonsa ja vanhemmat saavat mitata omiensa kestävyyden.

Tuulikaappi on kotiäitiyden tai -isyyden vaativa näyttämö, siinä kuraisia saappaita haalarinlenkeistä irrotellessaan tietää, että tätä hommaa tekee vain rakkaudesta lapsiinsa.

Olen monesti tuulikaapin lattialla polvillani, hikisenä lapsia pukiessani lohduttautunut tällä jo edesmenneen akatemiaprofessorin, geenitutkija Leena Palotien haastattelulla.

Siinä Palotie toteaa, ettei perheen ja työn yhdistäminen ole helppoa ja kertoo, että voisi kirjoittaa elämäkertateoksen, jonka nimeksi tulisi ”Kaaos tuulikaapissa”.

Tuo on monella tavalla lohdullista, myös perheelliset huippututkijat ja muut menestyjät ovat kanssani samassa tilanteessa, levinneiden hanskalaatikoiden, pipojen, kenkien, hiekan, hiekan ja hiekan keskellä. Tuulikaappi ei päästä ketään helpolla.

Mutta.

Samaan aikaa tuulikaappi on paikka, jonka läpi päästyään pääsee tutkimaan maailmaa ja palaamaan taas omaan kotiin. Tämä blogi kertoo näistä erilaisista tutkimusmatkoista - ja unohtaa kurat hetkeksi.

Näkymä tuulikaapista. Osa 1.

Näkymä tuulikaapista. Osa 2.

Näkymä tuulikaapista. Osa 3.