Toisten arvostamisen tärkeydestä

Ranska viettää tänään kansallista surupäivää Charlie Hebdo -lehteen eilen tehdyn terrori-iskun vuoksi. Iskun järkyttävyyttä lisää, että se kohdistui samalla myös sananvapautta kohtaan, vaikka kyseinen julkaisu onkin ilmeisesti koetellut hyvän maun rajoja rajustikin.

Olen katsellut useana päivänä Schindlerin lista -elokuvaa (useana tosiaan, koska illalla on rajattu aika katsoa televisiota ja pian alkaakin nukuttaa). Elokuvan tuomat ajatukset yhdistettynä Ranskan iskuun ovat surullisia, mutta toisaalta antavat pontta sille, miten tärkeää tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolustaminen on joka tasolla jatkuvasti.

Olen nähnyt Schindlerin listan monta kertaa, ensimmäisen kerran lukiolaisena, jolloin kävimme luokan kanssa katsomassa sen elokuvissa. Natsien kauheudet järkyttivät silloinkin, mutta vahvasti kosketti myös Oskar Schindlerin charmi ja pelimiehen taidot.

Nykyisessä elämäntilanteessa elokuvaa katselee uudesta näkökulmasta. Mietin, minkä ikäisten lasten kanssa sen voisi katsella ja mitä puhuisin elokuvasta heidän kanssaan.

Miten kertoa lapsille natsien teoista ja miten he voivat käsittää nuo kauheudet, kun en niitä itsekään käsitä? Eivät kai lapseni joudu elämään yhteiskunnassa, jossa ihmisoikeudet on unohdettu?

Schindlerin listaa katsellessa tulee aina ihmeteltyä, miten ihmiset ovat pystyneet tekemään niin järkyttäviä tekoja. Mitä tavalliset ihmiset ovat ajatelleet, kun tuhkasade on satanut kaduille? Kuinka juutalaisia on voitu vihata niin paljon?

On helppo ajatella, että se oli silloin, ja hirveyksistä on otettu opiksi. Kuitenkin esimerkiksi nettikeskusteluja lukiessa alkaa tuntua, että aika helposti ihmiset saa yllytettyä vihaan ja ehkä äärimmäisiin tekohin. Esimerkiksi erilaisia virkamiehiä sätitään netissä valtavalla raivolla, jopa tappouhkauksia antaen.

Kotiäitinä mietin, kuinka olla lastensa kanssa niin, että heistä kasvaisi oikeudenmukaisia ja toisia arvostavia ihmisiä.

On paljon helpompaa määrittää lasten hoitoa sen mukaan syöttääkö lapsilleen valmisruokaa vai kotiruokaa, ulkoileeko monta kertaa päivässä, sormiruokaileeko vauva ja kauanko imettää kuin sen mukaan mihin arvoihin lastaan kasvattaa.

Siksi etenkin julkisuudessa keskustellaan paljon kasvatuksen pinnasta, ei niinkään arvoista kuten oikeudenmukaisuuteen tai toisten kunnioittamiseen kasvattamisesta. Ehkä ne ovat monelle niin itsestäänselviä arvoja, ettei niitä tarvitse erikseen tuoda esille.

Jotenkin vaan tässä maailmantilanteessa ne tuntuvat äärimmäisen tärkeiltä eivätkä ollenkaan itsestäänselviltä. 

Kuvalähde: Twitter